Kotini on metsä -projekti kokoaa moniäänisesti ja laajasti metsän merkityksiä kirjan muotoon, joka julkaistaan vuonna 2020. Kirja rakentaa tarinan ihmisten henkilökohtaisista ja syvistä siteistä metsään tarkastellen metsäsuhdetta paikallisen identiteetin yhtenä lähtökohtana. Oma inspiraationi kirjan tekemiseen lähtee kokemuksesta. Siitä, että metsä jää usein julkisuudessa talouden ja luontoarvojen kiistakapulaksi. Haluankin laajentaa käsitystä metsästä isompana kokonaisuutena ja katsella sitä ihmisten – tavallisten metsänkäyttäjien – kautta. Metsään sitoutuu tunteita, muistoja, osa omaa sekä suvun historiaa, elämänfilosofiaa, uskonnollisuutta ja maailmankatsomusta. Se on monelle turva- ja lepopaikka, joka antaa rauhaa sekä selvittää ajatuksia. Metsä on siis muutakin kuin ekologinen ja taloudellinen resurssi vaikka nämäkin ovat tärkeitä arvoja. Julkisessa metsäkeskustelussa kokemus metsästä usein unohtuu vaikka erilaisten metsäsuhteiden ymmärtäminen on ehkä välttämätöntä, jotta ymmärtäisimme paremmin toisiamme ja lopulta myös omaa ja muiden  suhdetta metsään.

Olen kerännyt materiaalia kirjaani varten kohtaamalla ihmisiä heille tärkeissä metsissä. Kirjassa ääneen pääsevät metsurit, marjastajat, eräilijät, metsäkoneenkuljettajat, metsänomistajat, retkeilijät ja muut, joiden elämässä metsä on keskeisellä sijalla. Metsiemme tilaa, luonnetta ja käyttösääntöjä sanelevat monesti metsän “ulkopuoliset tahot” – tutkijat, metsäteollisuus, taiteilijat, journalistit, poliitikot tai ympäristöliikkeet. Pohdin jääkö metsän arkikäyttäjän ääni jää usein yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle, tai jokin muu taho puhuu hänen suulla? Kirjassa haluankin tuoda esille sen, miltä metsä näyttää metsästä käsin. Tarkoitus ei ole väheksyä tutkittua tietoa, vaan tarjota yksi näkökulma lisää tähän keskusteluun ja tuulettaa kultakaudelta peräisin olevaa metsäkuvaamme sekä avata metsän kautta suhdettamme kotiseutuun. Tämä kokemuksellinen metsäkäsitys onkin kuva siitä, miten erilaiset metsäsuhteet muokkaavat tapaamme katsoa ja kokea metsää. Työskentelen Etelä-Pohjanmaan alueella ja kohtaamiseni ihmisten kanssa kattavat koko maakunnan. Oma metsäsuhteeni juurtuu voimakkaasti Etelä-Pohjanmaalle, sillä olen sieltä kotoisin ja joitain vuosia muualla asuttuani olen palannut alueelle. Minua kiinnostaa Etelä-Pohjanmaa myös sen talousmetsävaltaisuuden vuoksi. Puhuttaessa metsästä ja identiteetistä metsä nähdään usein aarniometsänä, vaikka luonnontilaista metsää on Suomessa jäljellä enää noin kolme prosenttia. Siksi on luonnollista, että nykysuomalaisille metsänkäyttäjille juuri talousmetsä on yksi identiteetin rakennuspalikka. Kohtaamani ihmiset ovat valinneet itse heille tärkeät metsäkohteet ja olemmekin valtaosin liikkuneet talousmetsässä tai luonnonsuojelukohteeksi muutetulla entisen talousmetsän alueella.

Työskentelyni teemana on metsä ja sen erilaiset arvot ja kokemus metsästä, mutta itselläni ei aiheen suhteen ole poliittista tai aatteellista agendaa. Haluan lähestyä aihetta neutraalisti ja avoimesti. Myös tästä syystä olen antanut kirjassa äänen niille, jotka tuntevat metsän paremmin kuin minä. Olen myös yrittänyt tavoittaa metsänkäyttäjiä mahdollisimman laajasti kattavan kokonaiskuvan ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi. En siis ole tekemässä tutkimusta, vaan visuaalista puheenvuoroa metsien arvosta. Vaikka metsäkeskustelu on konflikteille altis, koen että keskustelut metsässä eivät ole olleet niin kärkkäitä eikä mielipide-erot niin suuria kuin lehtien otsikot antavat ymmärtää. Kirjan ääressä onkin mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan toista. Harva haluaa lähtökohtaisesti tuhota luontoa, vaan etsii omaa tapaansa kohdella sitä oikeudenmukaisesti. Ymmärtämällä erilaisia kantoja voimme purkaa stereotypioita. Metsän tulisi yhdistää ihmisiä, eikä erottaa heitä.

Tekijä – Antti Hintsa

Olen eteläpohjalainen kuvataitelija ja metsäyrittäjä. Koulutukseltani olen taiteen maisteri. Teen monipuolisesti töitä opetuksen, valokuvauksen ja yhteisötaiteen sekä yhdistystoiminnan parissa. Työskentelyssäni keskeisiä sisältöjä ovat usein luonto, ympäristö ja yhteisöt.

Hanketta ovat tukeneet:

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto, Taiteen edistämiskeskus, Alajärven kaupunki, Vimpelin kunta, Soinin kunta ja Beyondprint.